If You Only Knew

Täällä ollaan edelleen sängyn pohjalla nyt jo viidettä päivää. Täytyy sanoa, että aika sitkeä tauti, kun ei millään lähde! Kuume on jo laskenut niistä alkupäivistä hiukan, mutta edelleen sitä kuumeetonta päivää odotellessa. Olisipa se jo tänään..:)

Keväisestä säästä ollaan nautittu täältä sisältä käsin. Keittiön mittari on näyttänyt asteiden nousevan jopa 20! Meille kun paistaa aurinko aivan suoraan koko päivän. Tietää siis, että kesä on tulossa, kun meillä lasketaan sälekaihtimet alas eikä pidetä enää ylhäällä yötä päivää..:) 

Koittakaa te pysyä terveenä&nauttia keväisestä ilmasta♥

In a bed rest

Kävin siis eilen aamusta hoitamassa itselleni uuden passin poliisiasemalta New Yorkin reissua varten. Minun passini oli vielä tuollaista "vanhaa mallia" eli nyt itsellenikin tulee biopassi. Oma passini olisi ollut vielä voimassa kaksi vuotta ja eräs virkailijoista sanoi, että minun on mahdollista saada tuoksi kahdeksi vuodeksi passi ilmaiseksi sillä passini oli mennyt rikki "valmistusvirhe". No, kävin otattamassa passikuvan turvonneilla silmillä, tukkoisella nenällä ja kalpealla naamalla. "Hieman lämpöä silmiin", pyysi kuvaaja. Helpommin sanottu kuin tehty tässä olotilassa:D
Takaisin poliisiasemalla ensiksi joku mies ohittaa minut vuoronumero jonossa ja kun pääsen virkailijan juttusille hän ei ehdotakaan tätä ilmaista passia vaan suoraan uutta. En jaksanut alkaa selittelemään edellisen virkailijan sanomisia vaan tyydyin tähän. Nyt passiani koristaa siis viisi vuotta kipeät kasvot.

Muutoin olen viettänyt aikani sohvan perukoilla. Kuume ei laske millään ja olokin on melko hirveä, mutta ei tästä voi mennä kuin parempaan suuntaan:) Joonaksen kanssa viihdytettiin itseämme eilen illalla sillä, että mittailimme kuumetta vuorotellen ja katsottiin kumpi "voittaa". Taisin minä viedä jokaisen erän, Joonas onneksi on jo parantumaan päin:)

Harmittaa vain, kun en ole tällaista lepäilevää sorttia ja haluaisin kauheasti tehdä kaikenlaista. Nytkin viikonlopuksi on luvattu aivan ihanaa ilmaa ja haluaisin lenkille lähteä. Taidan vain ihailla aurinkoa täältä sisältä käsin..

ps. En ymmärrä miksi alaselkäni on aivan älyttömän kipeä. Tänään ja eilen kun olen herännyt on alaselkääni sattunut niin paljon, että se on hohkannut vatsan puolelle asti. Kuuluukohan sekin tähän tautiin vai johtuukohan seisomatyöstä? Ikävän tuntuista ainakin:/

vaarin kukat

Olen kokonaan unohtanut esitellä nämä vaarilta saamani ruusut. Tosin ruusut eivät enää päivääni piristä, sillä onhan siitä jo kuukausi aikaa, kun sain nämä kotiimme väriä tuomaan:)

Itselläni oli tänään aivan kamala työpäivä. Aamusta asti oli aivan hirveä olo ja töissähän se sitten kostautui. Kuume oli koko päivän varmasti yli 38asteessa, päätä jomotti ja eikä suutakaan jaksanut avata. Ei kauhean hyvä yhdistelmä, kun asiakaspalvelu työtä tekee. Kuitenkin buranan voimalla selvittiin ja nyt olen liittynyt Joonaksen kanssa sairasvuoteelle makoilemaan. Jos nyt itse selvisin vähemmällä kuin Joonas niin kaikki kävisi hyvin. Tosin, olen todennyt, että miehet ja naiset sairastavat eri tavalla. Miehet ryhtyvät vauvoiksi eivätkä pysty tekemään yhtään mitään, kun taas naiset voivat silti tehdä ruokaa tai siivota. Onko kenelläkään muulla näin?:D
Huomenna minulla onneksi on vapaa päivä ja mikäli oloni ei mene pahemmaksi pitäisi minun ainakin poliisi asemalla jaksaa käydä tarkistuttamassa passini kunto. Pitääkö uusi hankkia vai kelpuutetaanko vanhani vielä..

serkumpi sen herkumpi

Minulla on ollut hyvin serkku täyteinen viikonloppu ja alkuviikko takana ja voin kertoa, että olen joka hetkestä nauttinut! Ensiki serkuistamme kaksi nuorimmaista tulivat Mamilaan muutamaksi yöksi ja kun heidät eilen vietiin kotiin tuli heidän isoveljensä yökyläilemään:)! En tiedä enää mitä tekisin jossei minulla olisi tuollaisia ihmisiä elämässäni. Tuntuu kuin olisin tuntenut heidät aina, vaikka siitä on vasta pari vuotta kun ensi kerran tapasimme. Kuinka voi olla noin samanlaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät meidänkin perheen hullut jutut??:D En ole saanut leikkiä heidän kanssaan lapsesta asti, mutta en ole siitä ollenkaan katkera sillä en voisi tätä enempää oma itseni olla heidän kanssaan. Olisin sitten tuntenut heidät 19 vuotta tai vain tämän muutaman. 

Täällä en ole tainnut koskaan tarinaa kertoa siitä minkä takia olen serkkuni vasta pari vuotta tuntenut, mutta olen tainnut joskus aikaisemminkin jo todeta, että se tarina olisi liian pitkä kerrottavaksi. Mutta enköhän sen vielä joskus tännekin rustaile...:)

Nyt menen hoivaamaan kipeää avokkiani, joka on tainnut influenssan itsellensä saada, raukka♥

Maybe in the future you are gonna come back

Härmä

Kävimme Joonaksen kanssa katsomassa eilen illalla suomalaisen elokuvan Härmä. Elokuvissa pyörii tällä hetkellä niin paljon hyviä elokuvia, että oli vaikea päättää mitä mennä katsomaan. Yleensä minä saan (joudun) päättämään mitä menemme katsomaan, mutta tällä kertaa Joonaskin sanoi, että häntä voisi Härmä kiinnostaa. Varasinkin oitis illan näytökseen liput!

En ollut ennen elokuvaa edes lukenut elokuvan juonta, saatika katsonut traileria. Joskus nähnyt televisiossa mainoksen elokuvasta. Minulla ei siis ollut minkäänlaisia odotuksia, ehkä olin jopa hieman varautunut siihen, että kyllästyn jossain kohtaa, sillä elokuvaan kesto oli reilu 2tuntia. Ainoa asia minkä tiesin oli se, että Mikko Leppilampi on yksi päänäyttelijöistä.

(vas. Matti (Lauri Tilkanen), Esko (Mikko Leppilampi), Antti Välitalo (Esko Salminen), Välitalon rouva "Äitee" (Lena Meriläinen) oik.)

Heti ensimmäisen 15minuutin jälkeen, kun puukko oli heilunut kuiskaan Joonakselle etten taida pystyä katsomaan tätä loppuun, ahdistaa. Katsoin kuitenkin koko elokuvan ja iloinen olen että katsoin. Yksi ehdottomasti parhaimmista suomalaisista (ja ulkomaalaisistakin) elokuvista minkä olen nähnyt! Elokuvassa näyttelivät Suomen parhaimmat näyttelijät Leppilampi, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Pamela Tola, Aku Hirviniemi, Eero Milonoff, Olavi Uusivirta, Taneli Mäkelä, Kari Hietalahti, Pirkka-Pekka Petelius ja itselleni uutena tuttavuutena tullut Lauri Tilkanen. Rakastuin täysin. 

Elokuva ei pitkästyttänyt missään kohtaan vaan sitä katsoi kiinnostuneena eteenpäin odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopussa et tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mikä piti jännitystä yllä aivan loppu minuuteille asti. Jännitystä, kyyneliä, iloa.. Niistä on hyvä suomalainen elokuva tehty:)

Lopussa tajusin mistä se pieni ahdistuskin koko elokuvan ajan johtui. Viime syksynä minulla oli pieni puukko välikohtaus töissä, joka näköjään edelleen muistuttaa takaraivossa..

Elokuvan sivuille tästä

ps Isi pitäisi tästä todella paljon!

sitkeä sydän

Tänään aamu alkoi auton työntämisellä lumesta.. Tuota lunta on tullut nyt niin paljon, ettei autoansa saa mihinkään. Aivan älytöntä ja huomenna sataa kuulemma taas lisää!
Tänään olin siis töissä, huomenna tarkoitus olisi laskea matikkaa ja keskiviikkona taas töihin. Loppu viikko koitetaankin sitten taas viettää matikan kirjojen parissa. Se ei nyt vain sitten yhtään ole mun juttuni...